Siirry pääsisältöön

Hermot kiristyvät, pinna palaa?

Kun elää toisen ihmisen kanssa ja jakaa saman kodin päivästä toiseen, niin ei liene ihme, että toisinaan hermot tuntuvat kiristyvän. Joskus on sellaisia päiviä - tai päivien ryppäitä, kun tuntuu, että jokaisesta asiasta nousee jonkinlainen riita. Joku hiertää jatkuvasti ja yksinkertaisesti ärsyttää. Ja kun riidan toinen puoli on kolme ja puolivuotias kakara, niin kypsänä ja aikuisena pitäisi yrittää olla jotenkin viisaampi ja säilyttää hermonsa. Niin, pitäisi. Ehkä jossain haavemaailmassa ja perheidyllissä tämä onnistuukin, muttei minun todellisuudessani.

Olen luonteeltani suhteellisen kiivas. Isäni aikoinani luonnehti minua tulivuoreksi, joka voi olla pitkäänkin tyyni ja rauhallinen, kunnes purkautuu niin, että sen huomaavat varmasti naapuritkin. Tuon luonnehdinnan jälkeen ainakin ajattelen aikuistuneeni edes hiukan ja kuvittelen pystyväni hallitsemaan itseäni paremmin. En ehkä räjähtele ihan niin tuhoisasti enää. Silti mikään ei osaa ärsyttää niin paljoa, kuin uhmaikäinen kakara. Taitaa olla täysin normiston vastaista kertoa, että tämä äiti pitää lastaan toisinaan raivostuttavana tyyppinä. Mutta eiköhän se ole kuitenkin täysin normaalia - ja tervettäkin!

Lapsen yksi tehtävä on kokeilla rajojaan, testata omia tunteitaan ja katsoa missä kulkee äidin (tai isän tai muun turvallisen aikuisen) raja. Tökkiä hermoja niin pitkään, että ne pettävät. Millä muulla se pieni kiusankappale oppisi sosiaaliseksi, ymmärtämään muiden tunteita sekä säätelemään omiaan? Olen aivan vakuuttunut siitä, että on hyvin tervettä myös lapselle nähdä, että äidilläkin menee hermot. Että äidikin voi suuttua, raivostua, itkeä. Ei maailma ole pelkkiä positiivisia tunteita, vaan kaikki tunteet liikkuvat laajoissa skaaloissa. Jokaiseen ihmissuhteeseen mahtuu iso kirjo sekä positiivisia että negatiivisia tunteita.

Tärkeämpää lienee se, miten pinna napsahtaa. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Itse olen opetellut (ja opettelen vieläkin) sanomaan lapselle ääneen, että nyt hermoni ovat niin tiukalla, että kohta minä suutun. Joskus tämä auttaa - toisinaan ei. Kun omat hermot ovat menneet, niin saatan laittaa itseni jäähylle. Menen esimerkiksi vessaan ja laitan oven kiinni perässä. Sitten myöhemmin istumme sylikkäin ja juttelemme läpi rauhallisesti, mitä tapahtui ja miksi. Halaamme ja pussaamme ja pyydämme puolin ja toisin anteeksi.

Silti mietin, että millä keinoilla jaksaisin hieman pidempään. Ajankohtaista tämä on etenkin nyt, kun edessä on pitkä kesä kahdestaan lapsen kanssa. Pitäisikö minun kehittää jotain mielenmaltin taitoja, jotta kestäisin hieman enemmän kiukuttelua? Miten te jaksatte noiden ihanien, hirveiden kakaroiden kanssa?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa perhekahvilaan!

MLL Puotila-Vartiokylän yhdistys järjestää perhekahvilaa kevään aikana 15.2., 8.3., 29.3., 12.4. ja 26.4. klo 17-19 leikkipuisto Iso-Antissa (Valkovuokonpolku 20). Perhekahvilassa voit tutustua alueen muihin lapsiperheisiin, löytää lapsellesi leikkiseuraa tai ihan vain hengähtää. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

Kaikki kurssitoiminta ja Perhekahvila tauolla toistaiseksi

Olemme tehneet päätöksen laittaa kaiken kurssitoimintamme sekä Perhekahvilan tauolle toistaiseksi ennakoivana toimenpiteenä Koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tiedossamme ei ole yhtään Korona-tapausta kurssilaisten keskuudessa. Tämä päätös on tehty halusta toimia vastuullisesti epidemian leviämisen estämiseksi. Olemme lähettäneet lisätietoa kaikille kurssilaisillemme sähköpostitse. Ilmoitamme erikseen, kun kurssit voivat taas jatkua. Aiheeseen liittyvät kysymykset voi lähettää meille sähköpostitse mllpuotila@gmail.com Toivomme kaikille hyvää kevään alkua ja jaksamista näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa! MLL Puotila-Vartiokylän paikallisyhdistyksen hallitus

Suojatiepäivystys 2015

Ettei yksikään lapsi jäisi auton alle koulutiellä! Suojatiekäyttäytymisessä on parantamisen varaa Koulujen alkaessa Uudellamaalla suojateiden lähettyvillä näkyy taas heijastinliiveillä varustettuja aikuisia. He ovat vapaaehtoisina mukana turvaamassa koululaisten suojateiden ylitystä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin ja Ifin seitsemättä kertaa järjestämän suojatiepäivystyksen tavoitteena on saada autoilijat ajamaan tarkkaavaisesti koulujen läheisyydessä ja tehdä siten lasten koulumatkasta entistä turvallisempi. – Koulujen alkaessa suojatiet voivat olla vaaranpaikkoja monille koululaisille. Erityisesti koulumatkaa opettelevat ekaluokkalaiset voivat käyttäytyä autoteiden läheisyydessä arvaamattomasti. Suojatiepäivystyksellä haluamme tehdä lasten suojatienylityksistä mahdollisimman turvallisia. – Suojatiepäivystys on monille tiellä liikkujille tuttu juttu: vanhemmat ja muutkin aikuiset tietävät, mistä on kyse. Monet moikkaavat ja kiittävät työstä hyvän asia