Tämä viikko on pyhitetty täysin musiikille - ja tällä kertaa omalle soittamiselleni. Olen harjoitellut pianolla vähintään viisi tuntia päivässä (sori naapurit!), istun joka päivä teoriatunneilla ja edistyskin on huimaa. Mutta haittapuolena ajattelin, ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa tänne blogiin tällä viikolla. Mielessäni pyörivät vain soinnut, kompit, uudet kappaleet ja niin edelleen. Sitten ajattelin asiaa uudelleen. Musiikki – jos mikä – on pieni valonpilkahdus ja onnenhetki jokaisessa arkipäivässä, joita täällä blogissa metsästän. Meillä soi usein joku levy ja jotta sopu säilyisi, kuuntelemme vuoroissa toistemme musiikkia. Usein homma on jaettu niin, että aloitamme lapsen valitsemalla levyllä (tai Spotifyn soittolistalla) ja seuraavaksi on minun vuoroni. Melkein mistä tahansa muusta tulee meillä aina vähän väliä riitaa, mutta musiikin vuorottelusta hyvin harvoin. Lapsi tykkää myös monista, mistä minäkin - joten usein päädymme kompromissiin ja kuuntelemme yhteistä suosik...