Musiikki – jos mikä – on pieni valonpilkahdus ja onnenhetki jokaisessa arkipäivässä, joita täällä blogissa metsästän. Meillä soi usein joku levy ja jotta sopu säilyisi, kuuntelemme vuoroissa toistemme musiikkia. Usein homma on jaettu niin, että aloitamme lapsen valitsemalla levyllä (tai Spotifyn soittolistalla) ja seuraavaksi on minun vuoroni. Melkein mistä tahansa muusta tulee meillä aina vähän väliä riitaa, mutta musiikin vuorottelusta hyvin harvoin. Lapsi tykkää myös monista, mistä minäkin - joten usein päädymme kompromissiin ja kuuntelemme yhteistä suosikkiamme Beethovenia. Lapsi on myös opettanut minulle paljonomista suosikeistaan ja tuossa kesäkuun alussa löysinkin myös itseni diggailemasta HeviSaurusta.
Tiettyihin päivän hetkiin kuuluu tietty musiikki. Illalla ei kuunnella lapsen suosikkiheviä, vaan jotain rauhallista - usein joko Nukketeatteri Sampon Lauluhyrrää tai erästä pienten pianokappaleiden kokoelmaa. Nykyään tuo lapsi on jo ehdollistunut siihen, että sitä alkaa nukuttaa, kun se kuulee Debussyn tiettyjä kappaleita.
Mitenkäs teillä? Tuleeko musiikista riitaa, että mitä musiikkia kuunnellaan? Vai kuuntelevatko kaikki omaa musiikkiaan esim kuulokkeilla?