Kokoonnuttiin ma 25.5. Annalle ja ajankohtaisuuksien lisäksi (esim. koulut saaneet MLL:n hankkimat iPadit) ideoitiin tulevaa!  Suunniteltiin syksyksi teatterikerhoja ja taistelua sirkuksen tilalle, tanssit ja jooga pyörisivät normaaliin tapaan. Uutena avauksena haaveilimme koko perheen ravintolapäivästä marraskuussa leikkipuisto Rusthollarissa. Kauhistuttavia ruokalajeja ja rempseää ohjelmaa luvassa! Hui! Seuraavan kerran tavataan kesäisissä merkeissä 22.6. klo 17 Svenkassa, tuu mukaan!

Kun elää toisen ihmisen kanssa ja jakaa saman kodin päivästä toiseen, niin ei liene ihme, että toisinaan hermot tuntuvat kiristyvän. Joskus on sellaisia päiviä - tai päivien ryppäitä, kun tuntuu, että jokaisesta asiasta nousee jonkinlainen riita. Joku hiertää jatkuvasti ja yksinkertaisesti ärsyttää. Ja kun riidan toinen puoli on kolme ja puolivuotias kakara, niin kypsänä ja aikuisena pitäisi yrittää olla jotenkin viisaampi ja säilyttää hermonsa. Niin, pitäisi. Ehkä jossain haavemaailmassa ja perheidyllissä tämä onnistuukin, muttei minun todellisuudessani. Olen luonteeltani suhteellisen kiivas. Isäni aikoinani luonnehti minua tulivuoreksi, joka voi olla pitkäänkin tyyni ja rauhallinen, kunnes purkautuu niin, että sen huomaavat varmasti naapuritkin. Tuon luonnehdinnan jälkeen ainakin ajattelen aikuistuneeni edes hiukan ja kuvittelen pystyväni hallitsemaan itseäni paremmin. En ehkä räjähtele ihan niin tuhoisasti enää. Silti mikään ei osaa ärsyttää niin paljoa, kuin uhmaikäinen kakara.

Tuo  hieman alle nelivuotiaani on nyt viimein siinä iässä, että ystävistä on tullut todella tärkeitä. Olemme myös vajaa vuoden nyt asuneet Puotilassa ja viimein itsekin olen tutustunut naapureihin ja muihin lähialueen lapsiin ja aikuisiin. Vaikka olenkin mielestäni sosiaalinen ihminen, naapureihin tutustuminen tuntuu minusta aina hieman vaikealta ja etenkin jännittävältä. En oikein osaa sanoa mitään ja menen helposti tuppisuuksi. Toisaalta olen se ihminen, joka unohtuu juttelemaan kissanulkoiluttajan kanssa ja joka kutsuu naapurin mummon kahville kertomaan talon historiasta. Jollain tavalla ehkä kaipaan sellaista yhteisöllisyyttä, jossa naapureilla, pihalla leikkivillä lapsilla, rappukäytävässä vastaantulevalla olisi kaikilla nimet. Olen onnellinen siitä, että lapseni on löytänyt tärkeän leikkikaverin omalta pihaltamme. Lapset käyvät myös samassa päivähoidossa, joten parhaimmillaan he leikkivät yhdessä aamusta iltaan. Miten liikuttavaa on katsoa, kun erotessa lapset halaavat tois

Suositut tiistain tanssi- ja joogatunnit saavat vielä jatkoa kolmen tunnin verran. Tunnit pidetään 19.5.-2.6.  Halukkaat voivat ilmoittautua suoraan opettajalle Hannalle ( hanna.kivioja@uniarts.fi ) ja etusijalla ovat kevään tunneilla käyneet.  Kerrothan tämän viikon aikana haluatko jatkaa! Tunnit:  Satutanssi I klo 17.00-17.30 Satutanssi II klo 17.30-18.00 Luova tanssi klo 18.00-18.45 Lempeä Jooga klo 19.00-20.00 Kolmen lisätunnin hinnat ovat:  - Satutanssi 9,-/14,- (jäsen/ei-jäsen) - luova tanssi 11,-/16,- (jäsen/ei-jäsen) - lempeä jooga 13,-/18,- (jäsen/ei-jäsen)

Sunnuntaina juhlittiin äitienpäivää ja tämä äiti varmaan niin monen muun joukossa tunsi valtavaa liikutusta ja kiitollisuutta omasta lapsestaan. Vähät välitin kliseistä, kun tippa silmässä katselin lapseni askartelemaa ihanaa maalattua korttia. Äitienpäivään liittyi muitakin ajatuksia. Hämmentyneenä seurasin erästä äitien nettikeskustelua, jonka yksi äiti aloitti pettyneenä ja tuohtuneena. Syynä oli hänen kaksivuotiaan lapsensa tekemä äitienpäiväkortti – joka oli kuulemma vain jokin rypistetty silkkipaperijuttu ja sinnepäin leikelty kartonki alustana. Tuohtunut äiti syytti saamatonta päiväkodin henkilökuntaa, joka ei ollut auttanut lasta keksimään jotain omaperäisempää ideaa. Äiti oli kuulemma itsekin rypistellyt lukuisia kertoja silkkipaperia, eikä siinä ollut enää mitään kiinnostavaa. En ole vieläkään varma oliko kyseessä trolli vai oliko joku oikeasti näin pettynyt lapsensa askarteluista. Katsoin kuitenkin paremmaksi itse olla kommentoimatta tuota leimuavaa keskustelua, joka p

​Tästä se alkaa, blogin kirjoittaminen tänne MLL:n sivuille. Esittelytekstinikin ilmestyy lähiaikoina tuonne yhteystietojen puolelle, mutta lienee silti kohteliasta esitellä itsensä ensimmäisen kirjoituksen alkuun.  Olen siis Vilja, asun Puotilassa kartanon lähellä ja tänne blogiin kirjoittelen palasia elämästäni 3,5-vuotiaan pojan yh-äitinä. Toivon, että kertomukseni viihdyttävät, herättävät ehkä ajatuksia tai tarjoavat vertaistukea samanlaisten aiheiden kanssa painiskeleville. Luonnollisesti kirjoitusteni pääpaino on lapsessa ja äitiydessä. Uusia juttuja lupaan kirjoittaa noin kerran, ehkä joskus parikin viikossa.  Nyt tänä keväänä olemme lapseni kanssa aloittaneet viljelypuuhat tuossa Juorumäen palstoilla. Taktiikkani on vasta-alkajalle sopiva "kokeile ja erehdy". Eilen vietimme reilu neljä tuntia palstalla möyhentämässä multaa ja mikä tärkeintä, syömässä eväitä. Kotiin viemisinä oli ainakin runsaasti multaa kengissä ja vaatteissa sekä maljakkoon muutama ihana