Pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi. Nyt uuden työn alun, uuden arjen opettelun keskellä on ihana vain pysähtyä nauttimaan auringon säteistä, syksyn lehdistä tai vain siitä, että tuo pieni poika kasvaa ja on jo aika iso ja omatoiminen. Uuden arjen opettelussa onkin hommaa meille molemmille. Nejän kuukauden vapaaherrattaren elämän aikana aamumme muuttuivat rennoiksi ja hitaiksi. Saatoimme syödä aamiaista ja lukea päivän lehteä helposti toista tuntia ja nukuimme pitkään. Nyt yhtäkkiä aamulla pitäisikin herätä aikaisin, että ehtii päiväkotiin ja töihin ajoissa. Illalla pitäisi malttaa käydä nukkumaan myös hieman aikaisemmin, jotta kasvava lapsi saa riittävästi unta. Ei muuten mikään ihan läpihuutojuttu. Nyt parin viikon harjoittelun jälkeen alkavat aamut ja illat sujua. Ehkä tärkeimpänä työkaluna rytmin muutokseen on ollut pitkä pinna (jota minulla ei ole!) ja ihan vain aika sille, että ollaan sylikkäin tekemättä mitään. Levähdetään pitkän päiväkoti- ja työpäivän jälkeen. Sylite...

Tämä viikko on pyhitetty täysin musiikille - ja tällä kertaa omalle soittamiselleni. Olen harjoitellut pianolla vähintään viisi tuntia päivässä (sori naapurit!), istun joka päivä teoriatunneilla ja edistyskin on huimaa. Mutta haittapuolena ajattelin, ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa tänne blogiin tällä viikolla. Mielessäni pyörivät vain soinnut, kompit, uudet kappaleet ja niin edelleen. Sitten ajattelin asiaa uudelleen. Musiikki – jos mikä – on pieni valonpilkahdus ja onnenhetki jokaisessa arkipäivässä, joita täällä blogissa metsästän. Meillä soi usein joku levy ja jotta sopu säilyisi, kuuntelemme vuoroissa toistemme musiikkia. Usein homma on jaettu niin, että aloitamme lapsen valitsemalla levyllä (tai Spotifyn soittolistalla) ja seuraavaksi on minun vuoroni. Melkein mistä tahansa muusta tulee meillä aina vähän väliä riitaa, mutta musiikin vuorottelusta hyvin harvoin. Lapsi tykkää myös monista, mistä minäkin - joten usein päädymme kompromissiin ja kuuntelemme yhteistä suosik...