Lapsen saamisen yksi ehkä suurimpia epäkohtia oli se, ettei mistään saanut mukaan ohjekirjaa, miten juuri tämä lapsi toimii. Tällaista käyttöohjetta olen kaipaillut useampaankin kertaan, milloin keskellä yötä, kun vauva ei nuku, milloin uhmaikää sietäessä ja milloin taas pohtiessani, kuinka ero on vaikuttanut lapseen. Tämä lienee ikuisuuskysymys, mistä löytää oikeaa, juuri omaan lapseen sovellettavaa tietoa ja apua? Itse uskoisin ammentavani kaikista eniten "viisautta" omilta vanhemmiltani. Mietin usein miten minun lapsuudessani asiat tapahtuivat ja mitä vanhempani minulle missäkin tilanteessa sanoivat tai käyttäytyivät. Ei ole harvinaista, että soitan äidilleni tai isälleni ja ksyn suoraan neuvoja tai keskustelen heidän kanssaan mieltä askarruttavista aiheista. Toinen hyvä tuki on ystävät, joilla on myös lapsia. Heidän kohdallaan tosin huomaa joskus kirpaisevankin selvästi, että jokainen lapsi on täysin erilainen. Mikä toimii yhdelle, ei todellakaan toimi toiselle. Ehkä

Tämä viikko on pyhitetty täysin musiikille - ja tällä kertaa omalle soittamiselleni. Olen harjoitellut pianolla vähintään viisi tuntia päivässä (sori naapurit!), istun joka päivä teoriatunneilla ja edistyskin on huimaa. Mutta haittapuolena ajattelin, ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa tänne blogiin tällä viikolla. Mielessäni pyörivät vain soinnut, kompit, uudet kappaleet ja niin edelleen. Sitten ajattelin asiaa uudelleen. Musiikki – jos mikä – on pieni valonpilkahdus ja onnenhetki jokaisessa arkipäivässä, joita täällä blogissa metsästän. Meillä soi usein joku levy ja jotta sopu säilyisi, kuuntelemme vuoroissa toistemme musiikkia. Usein homma on jaettu niin, että aloitamme lapsen valitsemalla levyllä (tai Spotifyn soittolistalla) ja seuraavaksi on minun vuoroni. Melkein mistä tahansa muusta tulee meillä aina vähän väliä riitaa, mutta musiikin vuorottelusta hyvin harvoin. Lapsi tykkää myös monista, mistä minäkin - joten usein päädymme kompromissiin ja kuuntelemme yhteistä suosik