En ole kirjoitellut aikoihin, sillä olen nauttinut pitkästä (vaikkakin pakollisesta) kesälomasta. Loman parhaimmistoa on paeta arkea mökille, jossa ei ole nettiyhteyksiä eikä kovinkaan usein edes kännykkäverkkoa.
Aika moni on harmitellut huonoja kelejä koko kesän ja ymmärrän sen hyvin. Jos on lyhyt loma, niin olisihan se kivaa saada nauttia hieman auringon lämmöstäkin. Oma vapaaherrattaren elämä ja hermojen nollaus sen sijaan ei ole juurikaan ollut sääriippuvaista. Niinä päivinä kuin on ollut lämmintä ja aurinkoista, olemme lapseni kanssa lykänneet kaikki muut suunnitelmat ja nauttineet vain ulkoilusta. Sadepäivinä puolestaan hyppiminen kuralätäköissä tai vaikka kirjastoissa ja erilaisissa näyttelyissä vierailu on ollut oivaa hupia. (Suosittelen kaikille Museokorttia - paras hankinta kirjastokortin jälkeen!)
Lapsi on selvästi nauttinut stressistä vapautuneesta ja kerrankin suhteellisen hyvin levänneestä äidistään. Päiväkodinkin ollessa kiinni, olemme vapaita kuin taivaan linnut. Niinä päivinä kuin väsyttää, emme ole jaksaneet edes omaa pihaa kauemmaksi ja toisina päivinä olemme kiertäneet puoli pitäjää. Mökkihöperyys jatkuu vielä suunnittelemattoman ajan, mustikat nimittäin ovat kypsyneet. Onneksi pakastimessa on vielä tilaa!
Palaan syksyn myötä takaisin myös tänne blogistaniaan kirjoittelemaan arjen askareista, iloista ja suruista. Mukavaa, vaikkakin kovin kosteaa, kesää kaikille!
Aika moni on harmitellut huonoja kelejä koko kesän ja ymmärrän sen hyvin. Jos on lyhyt loma, niin olisihan se kivaa saada nauttia hieman auringon lämmöstäkin. Oma vapaaherrattaren elämä ja hermojen nollaus sen sijaan ei ole juurikaan ollut sääriippuvaista. Niinä päivinä kuin on ollut lämmintä ja aurinkoista, olemme lapseni kanssa lykänneet kaikki muut suunnitelmat ja nauttineet vain ulkoilusta. Sadepäivinä puolestaan hyppiminen kuralätäköissä tai vaikka kirjastoissa ja erilaisissa näyttelyissä vierailu on ollut oivaa hupia. (Suosittelen kaikille Museokorttia - paras hankinta kirjastokortin jälkeen!)
Lapsi on selvästi nauttinut stressistä vapautuneesta ja kerrankin suhteellisen hyvin levänneestä äidistään. Päiväkodinkin ollessa kiinni, olemme vapaita kuin taivaan linnut. Niinä päivinä kuin väsyttää, emme ole jaksaneet edes omaa pihaa kauemmaksi ja toisina päivinä olemme kiertäneet puoli pitäjää. Mökkihöperyys jatkuu vielä suunnittelemattoman ajan, mustikat nimittäin ovat kypsyneet. Onneksi pakastimessa on vielä tilaa!
Palaan syksyn myötä takaisin myös tänne blogistaniaan kirjoittelemaan arjen askareista, iloista ja suruista. Mukavaa, vaikkakin kovin kosteaa, kesää kaikille!