Pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi. Nyt uuden työn alun, uuden arjen opettelun keskellä on ihana vain pysähtyä nauttimaan auringon säteistä, syksyn lehdistä tai vain siitä, että tuo pieni poika kasvaa ja on jo aika iso ja omatoiminen.
Uuden arjen opettelussa onkin hommaa meille molemmille. Nejän kuukauden vapaaherrattaren elämän aikana aamumme muuttuivat rennoiksi ja hitaiksi. Saatoimme syödä aamiaista ja lukea päivän lehteä helposti toista tuntia ja nukuimme pitkään. Nyt yhtäkkiä aamulla pitäisikin herätä aikaisin, että ehtii päiväkotiin ja töihin ajoissa. Illalla pitäisi malttaa käydä nukkumaan myös hieman aikaisemmin, jotta kasvava lapsi saa riittävästi unta. Ei muuten mikään ihan läpihuutojuttu.
Nyt parin viikon harjoittelun jälkeen alkavat aamut ja illat sujua. Ehkä tärkeimpänä työkaluna rytmin muutokseen on ollut pitkä pinna (jota minulla ei ole!) ja ihan vain aika sille, että ollaan sylikkäin tekemättä mitään. Levähdetään pitkän päiväkoti- ja työpäivän jälkeen. Sylitellään aamu-unisina ennen aamupalaa hetken aikaa. Viisi minuuttia sylittelyä muuttaa kiireisenkin aamun luonnetta ja ehkä sillä seuraavallakin metrolla ehtii ajoissa toimistolle.
Mukavaa lokakuista viikkoa kaikille!