Lapsen saamisen yksi ehkä suurimpia epäkohtia oli se, ettei mistään saanut mukaan ohjekirjaa, miten juuri tämä lapsi toimii. Tällaista käyttöohjetta olen kaipaillut useampaankin kertaan, milloin keskellä yötä, kun vauva ei nuku, milloin uhmaikää sietäessä ja milloin taas pohtiessani, kuinka ero on vaikuttanut lapseen. Tämä lienee ikuisuuskysymys, mistä löytää oikeaa, juuri omaan lapseen sovellettavaa tietoa ja apua? Itse uskoisin ammentavani kaikista eniten "viisautta" omilta vanhemmiltani. Mietin usein miten minun lapsuudessani asiat tapahtuivat ja mitä vanhempani minulle missäkin tilanteessa sanoivat tai käyttäytyivät. Ei ole harvinaista, että soitan äidilleni tai isälleni ja ksyn suoraan neuvoja tai keskustelen heidän kanssaan mieltä askarruttavista aiheista. Toinen hyvä tuki on ystävät, joilla on myös lapsia. Heidän kohdallaan tosin huomaa joskus kirpaisevankin selvästi, että jokainen lapsi on täysin erilainen. Mikä toimii yhdelle, ei todellakaan toimi toiselle. Ehkä