Tänä syksynä olemme lapseni kanssa aloittaneet uuden harrastuksen, nimittäin uimisen. Minulla on omia harrastuksiani ja lapsellani omia, mutta tämä on meidän yhteinen - ja vain meidän. Itse olen aina ollut ahkera uimari ja viihdyn vedessä. Viime vuosina uiminen on kuitenkin taantunut lähinnä hellepäivien rantahuviksi ja riittävän lämpimien luonnonvesien odotteluksi. Myös lapsen kanssa rannalla ja uimahallissa oma ns. kuntouinti on jäänyt kokonaan pois. Silti kaipasin meille kahdelle jotain yhteistä tekemistä, joka eroaisi jo pelkän paikankin kautta tavallisesta arjesta. Lapseni rakastaa myös uimista, joten ratkaisu tuntui luonnolliselta. Uikkarit ja pyyhe kaapista laukkuun ja lähimpään uimahalliin siis. Kun uimahallillekin sujauttaa fillarilla näppärästi, niin kaikki on lähinnä täydellistä. Tavoitteena on käydä uimassa noin kerran viikossa ja tässä olemme nyt yhtä flunssaviikkoa lukuunottamatta pysyneet. Uimaharrastuksen positiiviset puolet yllättivät minut. Se on hetki, jo